Ahdistaa.

Oon taas syöny ihan liikaa. Musta on tullu ällöttävä, ruma ja lihava. Miksi mulla ei oo enää yhtään itsehillintää?

Olisi pitänyt jaksaa tehdä koulujuttuja, mutta en oo vaan pystyny. Ajatus ei kulje.

Tein muutama päivä sitten oman Thininspiration-vihkon. Mietin, että ehkä se motivoisi muakin laihtumaan. Kai se hiukan on motivoinutkin.

Tänään oli taas vähän huonompi päivä. Ahmin, ahmin ja ahmin kunnes olin aivan täynnä, sitten ahmin vielä vähän lisää. (Mutta en oksentanut!) Huomenna on siis paastopäivä. Ja ylihuomenna.

Tuntuu, että on aivan mahdotonta syödä sopivasti. Syön joko ihan älyttömiä määriä tai sitten en ollenkaan.

Kouluun sentään jaksoin lähteä, mutta epäilen, etten huomenna mene. En voi näyttäytyä tällaisena. Olen aivan turvonnut, lihava, läski.

Minulle kaikkein tärkeintä olisi, että ymmärtäisin saavani anteeksi muilta. Siten pystyisin myös antamaan anteeksi itselleni. 
En täysin ymmärrä, miksi aiheutan kaikille näin paljon pahaa mieltä. En kai tee sitä ilkekkyyttäni, en vain osaa muuta tapaa ilmaista tunteitani.

Mä halusin vaan olla "laiha, kaunis ja vahva, täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessa, jota kukaan ei voi koskettaa".

Olen yli vuoden sairastanut anoreksiaa, bulimiaa muutaman kuukauden. Kaikki alkoi tyypilliseen tapaan lievästä laihduttamisesta, joka lopulta riistäytyi käsistä.

Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, tuntuu pahalta, etten muista hetkeäkään, jolloin olisin ollut aidosti iloinen, onnellinen. Koulussa en ole jaksanut käydä, harrastukset ovat jääneet, päivät olen viettänyt yksin kotona, hetken olin myös sairaalassa. Mielessäni pyörii alituiseen ruoka, kalorit ja laihduttaminen, energiaa ei jää muuhun. En osaa enää nauttia ystävieni seurasta. Olen ahdistunut ja masentunut. Toivon joka päivä, että oloni olisi parempi.

Kaikki tämä vain sen takia, että olisin laiha.